Nyt se on tapahtunut pitkästä aikaa. Motivaatio löytyi, tenttikirjoja laukussa iso kasa. Ehkä viimein saan napattua itseäni niskasta kiinni, asioita halki, poikki ja pinoon.

Tämä päivä on ollut hyvä päivä. Pidän siitä kiinni kynsin ja hampain ja lietson itseäni (ylimäääräiseenkin) toimintavireesee. En halua olla uhri enää.

Uhriksi heittäytyminen on helppoa ja vaikeaa. Toisaalta siinä ollaan passiivisia: tuntuu, että asiat vain tapahtuvat minulle, eikä minulla ole niihin sanavaltaa. Mutta uhriksi tunnustautuminen tarkoittaa uhrin kohtaloon alistumista. Joskus se on pakollista - loputtomiin ei voi feikata, että kaikki on hyvin.

Mutta voi herra isä, nautin niistä hetkistä jolloin en tunne olevani uhri!

Ammatti-ihmiset ovat sanoneet, että loppujen lopuksi ongelmani on se, että katson elämääni turhan holistisesti. Olen piirtänyt siitä kokonaiskuvan. Aivan kuin kirjoittaisi jutun, jossa on jo valmiiksi ingressit ja väliotsikot ennen kuin varsinainen sisältö on edes olemassa.

Hassua. Holistinen tapa oppia ja ymmärtää lukemaansa katsotaan parhaaksi mahdolliseksi tavaksi omaksua uutta tietoa. Sillä tavoin löytää suuret linjat eikä jumitu liiaksi nippelitietoon. Elämässä holistisuus ei näemmä ole yhtä suositeltavaa kuin pänttäystekniikoissa. Holistisuuden vastakohta on atomistisuus, asioiden näkeminen yksittäisinä tapahtumina. Olisiko parempi siis ajatella, että asioita vain tapahtuu, mutta minä mukaudun niiden vaatimukseen? Tätä sietää kokeilla. Yritän ujuttaa tuota vähän omiin ajattelutapoihini.

Ajattelemisen ajatteleminen on tuskastuttavaa hommaa, en haluaisi olla sellainen. Kadehdin ihmisiä, jotka ottavat asiat vastaan sellaisena kuin ne tulevat ja selviävät niistä yksi kerrallaan. Mitä muita keinoja onkaan olemassa?

Hyppään kohta junaan ja raapaisen tenttikirjat auki. Toivon kädet ristissä, että tämä olo jatkuu vielä iltaan saakka. Rakastan tunnetta, että kaikki on hyvin. Rakastan tunnetta, ettei ole mitään pelättävää.

Mutta elämä on vuoristorataa. Ja silti pelkään sisälläni, että huomenna aamulla en taas haluakaan herätä.