Nykyään puhutaan paljon identiteettishoppailusta: Kun maailmankatsomuksia on saatavilla, on varaa mistä valita. Voi ottaa ruokavalion x tuolta, poliittisen puolueen täältä ja selittää pukeutumistyyliään varastetulla periaatteella y.

Tänään pääsin harrastamaan psykoterapeuttishoppailua. P-lausunto Kelaan on lähtenyt liikkeelle viikko sitten, ja psykiatri suositteli, että ryhtyisin etsiskelemään "samalla aaltopituudella olevaa" terapeuttia itselleni. Pääasia kuulemma on se, että kemiat toimii. Ja minun tapauksessani terapeutin pitäisi olla kokenut (mitä nyt sitten tarkoittaakin).

Joten soitin yksityiseen firmaan ja varasin ensimmäisen "tutustumisajan". Löysin listalta toisen ajan eri terapeutilta, ja sovin sen perjantaiksi. Elikkäs nyt valkataan parempaa kahdesta. Tuntuu jotenkin julmalta. Yrittävätköhän kilpaa miellyttää meikäläistä? ;) Saa nyt nähdä.

Viime päivät ovat menneet hyvin. Paljon saan kiittää työtä, jota rakastan. Ja Klotriptyliä. Se näköjään toimii.

Hetki sitten tein jotain uhkarohkeaa enkä vielä tiedä, miten tämän selittäisin itselleni. Kävin alakerran baarissa juomassa siiderin. En saisi, olen luvannut itselleni lopettaa alkoholinkäytön, sillä se laukaisee helposti kohtauksen.

Silti, nyt on kumman rento olo. Melkein flow. Kertokaa minulle, onko minun lupa kokeilla rajojani kolmen kuukauden juomattomuuden jälkeen vai onko tämä uhkarohkeaa terveydellään leikkimistä?

Takana on kuitenkkin se ikuisesti sama ajatus. Haluan vain olla niin kuin muutkin.